torstai 12. helmikuuta 2015

Koirahieroja - Urheilukoirahieroja, erilainen työnkuva


Harrastavan koiran omistajalle, tai vaikkapa toipilaana tapaturmasta kuntoutuvan koiran perheelle saattaa tarjoutua ajatus koiran hoidattamisesta ammattimaisella koirahierojalla. Ehdotuksen voi tehdä koiraharrastelajin ohjaaja, treenikaveri tai eläinlääkäri. 
 
Koska koiran terveydenhoitoon keskittyneitä ammattilaisia on nykypäivänä kohtalaisen runsaasti, voi tilanteeseen soveltuvimman hoitajan löytäminen osoittautua koiranomistajalle haasteelliseksi. Saattaa olla vaikea erottaa eri palveluiden laajuutta ja tarjontaa, ellei ole entuudestaan tietoa palveluiden sisällöstä.

Monen kuntoutuvan koiran (esim. leikkauspotilaat, neurologiset toipilaat) hoitotiimiin kuuluu olennaisena osatekijänä koulutettu eläinfysioterapeutti, joka useimmiten toimii suorassa yhteistyössä hoitavan eläinlääkärin kanssa. Usein myös urheilukoirahieroja on osa tätä paranemista tukevaa kuntoutusryhmää toimien käytännön tason ohjeistajana toipumista edistävän kotihoito-ohjeistuksen, ravintolisien ja muiden tukituotteiden, sekä kuntoutumista ylläpitävän hoidon toteutuksen muodossa.

Jos halutaan selkiyttää eroa koirahierojan ja urheilukoirahierojan työnkuvan välillä, voidaan yksinkertaistetusti sanoa, että koirahierojan tavoite on rentouttaa ja ylläpitää terveen koiran hyvinvointia, kun taas urheilukoirahieronta on suoraan ja nopeammin juuri tiettyyn tulostavoitteeseen tähtäävää, sekä oireiden ilmaantuessa ns. ”diagnosoivaa”, oireiden taustoja arvioivaa, tai myös koiraa konkreettisesti hoitavaa ja kuntoutusta tukevaa käsittelyä.

Urheilukoirahierojan erityisosaamista harrastavan ja kuntoutuvan koiran omistajan kannalta tukee em. ammattilaisen laajempi tietous tehokkaiden ravintolisien käytöstä eri tilanteissa ja erilaisissa elämänvaiheissa (kuten vanhat koirat, pennut, toipilaat, oirehtivat, kisaavat jne.) 

Voisi tavallaan sanoa, että urheilukoirahieroja toimii eräänlaisena koiran personal trainerina, koska UKH:n palveluihin kuuluu myös monia treenaamiseen, ruokintaan, koiran psyykkiseen hyvinvointiin jne. tukevia neuvontatoimia.

Urheilukoirahierojakoulutuksessa opetettavat erikoistekniikat poikkeavat selvästi ns. normaalista koirahieronnasta (jonka ensisijainen tarkoitus on toimia koiraa rentouttavana). Urheilukoirahierojan käyttämillä tekniikoilla pyritään voimakkaampiin, nopeampiin hoitaviin ja stimuloiviin tavoitteisiin, olipa sitten hoidon intensiteetti kevyt tai voimakas (esim. toipilaan tukeminen, tiettyä kilpailutilannetta tukeva ja/ tai siihen valmistava). Urheilukoirahieroja-koulutus on erikoisosaamisala, joka sisältää manipulatiivisten erityistekniikoiden lisäksi muutakin, mm. kasvavan, vanhenevan, harrastavan ja oireilevan koiran tukihoitotietoutta.

Urheilukoirahierojakoulutuksessa opiskellaan perusteellisesti anatomiaa, fysiologiaa, liikuntaelinpatologiaa, urheilevan koiran ajanmukaista ravitsemus- ja ravintolisätietoutta, sekä työn harjoittamisen kannalta tärkeää fyysistä kontaktin luomista hoidettavaan. Tämä mahdollistaa myös haasteellisempien hoidettavien kohtaamista vastaanotoilla.

Koulutuksen erikoisantia ovat mm. rakenteellisten puutteiden arviointi ja tarkastelu hierojan näkökulmasta, harrastelajitietous, valmennus- ja kuntoharjoittelutekniikat, sallittu "doping", erityishierontatekniikat (kuten arpikudoshieronta), fasciatekniikat, triggerkäsittely, sekä Tellington Touch-menetelmä.

Urheilukoirahierojakoulutuksessa käsitellään laajasti erilaisia liikuntaelinsairauksia, sekä niiden oireiden havainnointia ja tunnistamista laadukkaan audiovisuaalisen materiaalin, lähiopetusjaksojen käytännön potilasesimerkkien, sekä oppilaiden kontaktiopetusjaksoilla esittämien, oppilaan omiin harjoitushoitoihin pohjautuvien tapausesimerkkien avulla.
Liikuntaelinsairauksiin erikoistuneen eläinlääkärin luennolla käsitellään tarkemmin liikuntaelinsairauksia, sekä urheilukoiran tavallisimpia vammoja ja niiden tutkimista, ensiapua ja mahdollista jälkihoitoa.


Urheilukoirahieroja-diplomikoulutus painottuu harrastekoirien lihashuollon ammattimaiseen hoitoon, sekä harrastekoiran omistajan neuvontaan niin harjoittelun, ennaltaehkäisevän hoidon, kuin myös ruokinnankin suhteen.

Ammattinimikkeestään huolimatta urheilukoirahierojalla on laaja-alaiset valmiudet kaikkien koirien, myös kotikoirien hierontaan ja toipilaiden ylläpitävään ja paranemista tukevaan hoitoon. Koulutus rakentuu monimuoto-opinnoista ja on helppo toteuttaa myös työn ohessa.

Oppilasryhmät ovat pieniä, jolloin opetus säilyy yksilöllisenä. Koulutukseen osallistuminen on mahdollista, vaikkei olisikaan aiempaa kokemusta koiran anatomiasta tms. Koulutus sisältää kaiken perusteista lähtevän tiedon mm. anatomiasta ja fysiologiasta, mitä ammattimaisesti toimiva koirahieroja työssään tarvitsee. Pidempiaikainen kokemus erirotuisista koirista on kuitenkin opiskelijalle edesauttava tekijä.

Jos olet kiinnostunut koirien terveydenhoidosta ja laadukkaasta, tulostavoitteelisesta koirahieronnasta ammattina, vieraile sivuillamme; www.seto.fi

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Koiran ruokinta - faktaa / fiktiota

© SARI KIVILÄHDE, Koiran ravitsemusneuvojakouluttaja


Koiran ruokinta on asia, josta on jo hyvänkin aikaa käyty jopa kiivastakin keskustelua. Ja oikeastaan vielä tarkemmin siitä, mikä on koiralle oikeaoppinen ruokintamalli.

Enimmäkseen keskustelua ja kiistelyäkin tästä aiheesta käyvät keskenään ns. ihan tavalliset koiranomistajat. Mielipiteet saattavat olla melko vahvojakin, vaikka tieto tai ajatus sopivasta ruokinnasta pohjautuisikin joskus puhtaasti vaikkapa netistä erilaisilta ns. asiantuntija-, keskustelu- ym. palstoilta saatuun tietoon.

Tosiseikka on kuitenkin käytännössä se, että koiran ruokintaan ja ravitsemukseen liittyvät asiat eivät ole ollenkaan mielipideasioita, vaikka tällä hetkellä keskustelua käydäänkin tältä, koiran hyvinvoinnin kannalta melko arveluttavaltakin, joskus hataralta pohjalta.

Koiran ruoansulatuselimistön anatomiasta, fysiologiasta ja patologiasta on olemassa runsaasti puolueetonta, tieteellistä tutkimus- ja havaintotietoa, joskin sitä on äärimmäisen vaikea yhdistellä ja jopa löytää, ellei pohjalla ole jo melkoisen vahvaa ja kiistatonta käsitystä, kokemusta ja näyttöä koiran ravitsemusasioiden perusteista:

  • koiran elimistön laajempi anatomia- ja fysiologia
  • domestikaation vaikutus koiran ravinnonkäyttökykyyn
  • koirarodun alkuperän ja rodunjalostuksen vaikutus ravintotarpeisiin
  • sairauksien ja toiminnallisten häiriöiden vaikutus ruoansulatukseen
  • ravintotekijöiden tarve jne.

Koska koirarotujen ja koirayksilöiden kirjo on huomattavan laaja, ei todellisen tiedon pohjalta voida väittää, että olisi olemassa kaikille koirille soveltuva, ns. yksi oikea koiranruokintamalli. Kuitenkin tällaisiin väitteisiin joutuu törmäämään käytännön praktiikassa, kun hoidetaan vaikkapa kasvuhäiriöpentuja, sairaita tai muuten kroonisesti oireilevia koiria (esim. allergikkokoiria).

Koiran ruoansulatuskanava on suusta peräaukkoon ulottuva putkimainen kanava ja se koostuu lähes koko matkaltaan neljästä anatomiselta rakenteeltaan erotettavasta kerroksesta; limakalvosta eli mukoosasta, limakalvonalaisesta kerroksesta, lihaskerroksesta ja herakalvosta.

Ruoansulatuskanavaa hermottaa autonominen hermosto ja siihen kuuluu sekä sympaattisia, että parasympaattisia säikeitä. Ruoansulatuselimistön osina toimivat suuontelo, hampaat, sylkirauhaset, kieli, nielu, ruokatorvi, mahalaukku, maksa, haima ja suolisto. 
 
Jokaisella näistä erillisistä osista on oma, erikoistunut roolinsa koiran ruoansulatuksessa; Esim. koiran sylkirauhasten erittämä (toinen) sylkilaatu on emäksistä (pH 6,7-7,7) ja koostuu vedestä, limasta, sekä natrium- ja vetykarbonaatti-ioneista. Koiran sylki ei sisällä alfa-amylaasia, joka kasvissyöjäeläimillä alkaa pilkkoa hiilihydraattien sisältämää tärkkelystä alustavasti jo suussa. Koiralla alfa-amylaasia erittyy kuitenkin koiran haiman tuottamana, mistä johtuen se kykenee hyödyntämään ja hajottamaan kasvitärkkelystä paremmin. Samanlaista ilmiötä ei yleisesti nähdä esim. susien ruoansulatuksen fysiologiassa.

Mahalaukun eräs tehtävistä on erittää ruoka-aineita pilkkovia ruoansulatusnesteitä. Mahaneste on mahan eri rauhasten eritystoiminnan tulos ja sisältää suolahappoa, pepsinogeeniä ja limaa. Mahanesteen happamuus takaa, että valtaosa ruoan mukana tulevista haitallisista aineista tuhoutuu. On kuitenkin olemassa ärhäköitä ja suolistossa lisääntymään pyrkiviä patogeeneja bakteereita ja esim. joitain sisäloisia ja alkueläimiä, jotka selviytyvät mahanesteen läpi eteenpäin koiran ruoansulatuskanavassa. Koira ei siis ole immuuni ruoan mukana tulleille taudinaiheuttajille, kuten joskus näkee väitettävän. Tähän immuniteetin voimakkuuteen vaikuttaa osaltaan myös koiran yleinen terveydentila, sekä suoliston kunto, mukaanlukien vallallaoleva mikrobikanta ja suolinukan terveys.

Autonominen hermosto säätelee ruoansulatusta ja parasympaattinen hermosto ohjaa ruoansulatustoimintaa, mm. mahassa perisataltiikkaa ja mahanesteen eritystä. Nämä ovat perustoimintoja, joiden lisäksi lukemattomat muut seikat vaikuttavat ravinnon imeytymisprosessissa.

Yleensä nielty ruokamassa viipyy koiran mahassa 2-7 tuntia, mutta vaikeasti sulava materiaali (esim. luut, runsas sidekudos ym.) takertuvat sulatusta varten mahalaukun epiteelikudokseen pidemmäksi ajaksi, jopa useiksi päiviksi.

Suolen limakalvo toimii tietynlaisena suodattimena, jonka tehtävä on päästää läpi tarpeellisia ravintoaineita, kasvutekijöitä ja makromolekyylejä ja toisaalta estää haitallisten organismien pääsy elimistöön. Immunologisessa mielessä ohutsuolen tehtävä on turvata suolen sisällön valkuaisaineiden riittävä tunnistaminen ja niiden tasapainoinen käsittely. Allergisissa sairauksissa, kroonisissa suolistotulehduksissa ja autoimmuunisairauksissa ohutsuolen limakalvon poikkeavalla immunologisella vasteella katsotaan olevan keskeinen merkitys koiran kroonistuneiden oireiden taustalla.

Paksusuolen tehtävänä on kuona-aineiden poistaminen sekä nestetasapainosta huolehtiminen. Paksusuolessa imeytyvät vesi ja elektrolyytit, sekä vähäisessä määrin muut, sulatusprosessin lopussa aktiivisina olevat ravintotekijät.


SUPPEA KATSAUS MUUTAMAN TÄLLÄ HETKELLÄ YLEISEN
KOIRAN RUOKINTAMALLIN HAITTOIHIN JA PUUTTEISIIN

Teollisesti tuotettu ruoka (esim. kuivamuona):
  • Yksipuolisuus ja puutteet tärkeiden ravintoaineiden osalta
  • Huono sulavuus
  • Raaka-aineiden heikko laatu, ravintosisältö pyritään pääsääntöisesti koostamaan halvimmista raaka-aineista (esim. kokonaisvalkuaispitoisuutta nostetaan kasvivalkuaislähteillä ja sidekudosproteiineilla).
  • Valmistustapa (kuumentaminen, muu pitkäkestoinen prosessointi).
  • Huonolaatuiset raaka-aineet eivät sisällä riittäviä määriä ravintoaineita, valmistusprosessit tuhoavat osittain ravintotekijät. Ruokiin jälkeenpäin lisätyt synteettiset ravintoaineet (kivennäiset ym.) ovat usein huonosti elimistön hyödynnettävissä, jolloin lopputuloksena koira kärsii puutosoireista, vaikka teoriassa rehuanalyysien mukaan täysravintojen pitäisi sisältää kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet.
  • Koiralla saattaa esiintyä jatkuvia, vaikeitakin puutosoireita, joita omistaja ei osaa epäillä ravinnosta johtuviksi.
  • Monissa tuotteissa on haitallisia säilöntäaineita, jotka voivat aiheuttaa vakaviakin haittaoireita ja sairauksia, etenkin pitkäaikaisessa, vuosia kestävässä käytössä.
  • Jotkin kuivaruuat sisältävät umpimähkäisesti ns. rohtokasveja (lääkekasveja), jotka ovat yleensäkin tarkoitettu vain lyhytaikaiseen, ei jatkuvaan käyttöön. Pahimmillaan osa näistä on selkeästi koiralle haitallisia lyhyessäkin käytössä. 
  • Ruoan aiheuttamat vakavat haittavaikutukset näkyvät yleisesti vasta pitkän ajan kuluessa, (syöpä, diabetes ym.) eikä niitä yleensä siinä vaiheessa osata yhdistää ravintoon.

Itse tuoreista raaka-aineista valmistettu ravinto:
  • Valmistus vie jonkin verran aikaa ja saattaa tuntua liian työläältä
  • Säilyvyys rajallinen verrattuna valmisruokiin
  • Laadukkaiden raaka-aineiden löytäminen joskus hankalaa
  • Saattaa olla ajoittain hintavaa, erityisesti jos kyse on oireilevasta koirasta, jolle joudutaan käyttämään erikoisempia raaka-aineita (esim. riistaa) ja samanaikaisesti tukihoitoina useita eri ravintolisävalmisteita (vrt. kuitenkin toistuvat ELL-kustannukset). 

Raakaruokinta (ns. koiran BARF-ruokinta):
  • BARF –ruokintamalli ei tyydytä sellaisenaan koiran ravintotarpeita, puutosoireet hyvin yleisiä myös aikuisilla koirilla.
  • Kypsentämätön kasvis- tai hedelmämassa aiheuttaa usein rsk:n ongelmia, mm. paksusuolen alueen tai yleistynyttä ruoansulatuskanavan katarria (oireina mm. kakominen, toistuva oksentelu, lumen, kylmän veden, ruohon yletön hotkiminen, ajoittainen syömättömyys, voimistuneet suolistoäänet, kipuoireet, oksentelu, ummetus, limaulosteet, toistuva vierasmateriaalin syöminen jne.).
  • Tartuntatautiriski on mahdollinen ja ehdottomasti vakavasti otettava. Kypsentämättömistä eläinperäisistä aineksista on mahdollisuus saada vakavia tartuntoja sekä koiran, että perheenjäsenten (useat ruokaperäiset bakteerit tarttuvat ihmisten ja muiden eläinlajien välillä). Joitain tarttuvia, ruokaperäisiä bakteereita, joita voi kulkeutua koiran ravinnon tai pintojen (esim. lattia) kautta perheenjäseniin ovat mm: salmonella eri muodoissaan, clostridium perfringes, e.coli jne.
  • Luut (ja rustot) voivat aiheuttaa vakavia vaurioita tai tukoksia joidenkin koirien ruoansulatuskanavassa.
  • Kasvuhäiriöt ja aikuisella koiralla puutosoireista seuraavat sairaudet mahdollisia.
  • Ruokintamallin runkoa on muunnettu eriävien mielipiteiden pohjalta ja vakiintunutta, täysin yhtenäistä, faktoihin perustuvaa suositusmallia ei ole. Tämä vaikeuttaa koiranomistajan kykyä arvioida omaehtoisesti raaka-aineiden määriä ja suhteita niin, että ravintosisältö säilyy tasapainoisena ja koiran kulutukseen nähden riittävänä.
  • Kasvissose saattaa sisältää allergia- (porkkana, kesäkurpitsa, kurkku, paprika) tai haittakasveja (pinaatti, valkosipuli, omena) joiden haittavaikutuksista pitkäaikaiskäytössä omistaja ei ole tietoinen.

Koiran ruokinnassa ammattiapuna:

Koiran ravitsemusneuvoja -diplomikoulutuksen suorittanut (KRN) on laajan asiatiedon omaava koiran ruokinnan ammattilainen, jonka vastaanotolla voidaan nähdä monia, joko virheellisestä tai puutteellisesta ruokinnasta aiheutuvia ongelmia, kuten koiran krooninen oksentelu tai ripuli (aiheuttajana vaikkapa koiran SIBO tai IBD), jotkin iho-ongelmat ja muut koiran allergiaoireet, furunkuloosi, ylivilkkaus, kasvuhäiriöt, tiinehtymis- tai muut hormonaaliongelmat, koiran lihavuus tai laihuus jne. Koiran diplomiravitsemusneuvoja osaa yleensä auttaa kroonisestikin sairaan koiran erityisruokavalion laadinnassa. Koiran ravitsemusneuvojalta saa myös yksilöllistä neuvontaa kasvavan tai harrastavan koiran ruokinnassa.

Eläinlääkärin havainnoimat, koiran virheellisestä ruokinnasta aiheutuvat ongelmat voivat olla mm. jotkin krooniset sairaudet, vaikeimman laatuiset pennun kasvuhäiriöt, krooniset imeytymis- ja ärsytysoireet ruoansulatuskanavassa, vajaaravitsemus, sekä pahimmillaan koiran menehtymiseen johtavat ruoansulatuskanavan tukokset ja repeämät.

Mikäli kaipaat apua koirasi terveyttä edistävän ruokavalion laadinnassa, ota ehdottomasti yhteyttä koulutettuun koiran ravitsemusneuvojaan (KRN). Hän osaa myös tarvittaessa ohjata koirasi tarvittaviin eläinlääkärin suorittamiin tutkimuksiin, joilla varmistetaan mahdollisuuksien mukaan koirasi hyvinvointi.

Ammattimaiset valmiudet tarjoavasta Koiran ravitsemusneuvoja diplomikoulutuksesta saa lisätietoa nettisivuilta: www.seto.fi